Kissan leikittämisen tärkeys
Blogin ensimmäinen postaus ja aiheena tärkeä; kissan leikittäminen ja leikki!
Kissan kanssa leikkiminen olisi tärkeää, läpi kissan koko elämän. Leikkisyyden tunne, jota kissa tuntee on oma perustunteensa ja kissanpennut alkavat leikkiä jo parin viikon ikäisenä. Kissanpennuilla näkeekin eniten sosiaalista leikkimistä muiden pentujen ja/tai emon kanssa. Sosiaalinen leikki saavuttaa huippunsa 9-11 viikkoisilla kissanpennuilla. Vaikka sosiaalinen leikkiminen vähentyy iän myötä, aikuinenkin kissa voi leikkiä läheisen kissakaverin kanssa.
Esineillä leikkiminen (object play) ja saalistuskäytöksen harjoittelu alkavat yleensä ikäviikolla 6. Kissanpentujen kiinnostus esineillä leikkimiseen (object play) lisääntyy aina 6 viikkoisesta, 18-21 viikkoiseen asti. Ikäviikoilla 9-14 on huipussaan myös liikkeellinen leikki (locomotor play), joka sisältää vauhdikkaan kiipeilyn, hyppimisen ja hippaleikit. Se millaisessa ympäristössä pentu kasvaa vaikuttaa leikkimisen yksilöllisiin piirteisiin.
Kissoilla on saalistuskäyttäytymisen (predatory play) lisäksi kolme erilaista leikkikäyttäytymistä. Kaikilla näillä saalistuskäytöksillä/leikkikäytöksillä näyttää olleen erilainen kehityskulku, jossa on sekä ainutlaatuisia, että päällekkäisiä ominaisuuksia.
Sosiaalinen leikki (social play):
Sosiaalista leikkiä on eniten pennuilla ja nuorilla kissoilla. Myös aikuisilla kissoilla voi olla sosiaalista leikkiä ja kissa voi myös esimerkiksi leikkiä koiran kanssa. Sosiaaliseen leikkiin kuuluu runsas elekieli. Aikuisten kissojen sosiaalisessa leikkimisessä piilee kuitenkin aina riski, että leikki menee liian rajuksi. Sosiaalinen leikki on tasapuolista, kissat eivät käytä kynsiä tai ääntele.
Liikunnallinen leikki (locomotor play):
Liikunnallista leikkiä ovat esimerkiksi vauhdikas kiipeily ja spurttailu. Liikunnallinen leikki parantaa ja ylläpitää kordinaatiokykyä.
Esineillä leikkiminen (object manipulation):
Esineiden ja tavaroiden tutkimista ja liikuttelua. Lattialla esillä olevien lelujen kanssa leikkiminen. Kissa voi myös yrittää leikkiä esimerkiksi kissakaverin hännällä, joka lasketaankin enemmän esineillä/kohteella (object) leikkimiseksi, koska kissa ei niinkään ajattele leikkivänsä kissakaverin kanssa, vaan keskittyminen on kohdennettu häntään. Myöskään kissa, jonka hännällä leikitään harvemmin kokee asiaa positiivisessa mielessä.
Leikkiminen sisältää yleensä muunnelmia tai pätkiä kissan saalistuskäyttäytymisestä. Pennun ja aikuisen kissan leikkimistyyli ovat kuitenkin hieman erilaisia. Pentujen leikki on usein hyvin kokeilevaa ja vaihtelevaa, sekä liikkeet ovat liioiteltuja. Kun kissa aikuistuu alkaa leikkiminenkin näyttää enemmän oikealta saalistukselta. Kissan aikuistuessa muovautuu myös kissan yksilölliset mieltymykset leikkimistä/saalistusta kohtaan (osa voi pitää enemmän maton alle menevistä leluista, kuin toinen enemmän "lentävistä"). Aikuista kissaa leikittäessä voikin miettiä, että toiminta on enemmän taitojen ylläpitämistä, kuin pennuilla taas harjoittelua.
Leikkiessään kissa kehittää lihaksistoa ja kordinaatiokykyä, mutta samalla kehittyy myös mielen joustavuus tulevaisuutta varten. Jokainen saalistusyritys vapauttaa aivoissa hyvän-olon hormoneja, kuten seratoniinia ja dopamiinia. Se onkin kissojen aivokemiallisen tasapainon kannalta äärettömän tärkeää.
On
tärkeä ymmärtää, että kissan kuuluisi olla aktiivinen toimija läpi
elämänsä, eikä leikittämisen kuuluisi olla asia, jota tehdään vain
pentujen kanssa. Leikkiessä kannattaa huomioida, että kissa saisi lelun
myös joskus
kiinni, jotta saalistuskäyttäytymisen ketjun saa vietyä lähemmäs loppua.
Mikäli kissa ei saa koskaan lelua kiinni, se ei enää ole hyvinvointia
lisäävä asia. Kissojen käyttäytymistarpeisiin, sekä saalistusketjuun
kuuluu myös ruuan etsiminen ja syöminen. Näitä voidaan tarjota kissalle
erilaisista ruokavirikkeistä tai ruokaa heittelemällä.
Saalistuskäyttäytyminen on yksi kissan lajityypillisistä käyttäytymistarpesta ja se säilyy läpi elämän. Käyttäytymistarpeet ovat jokaiselle lajille yksilöllisiä, sisäisesti motivoivia ja palkitsevia käyttäytymisen muotoja. Mikäli eläin ei pääse toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan, se nostaa eläimen stressitasoja ja turhautumista. Pitkällä tähtäimellä stressi voi kroonistua.
Krooninen stressi voi näkyä esimerkiksi ylipassiivisuutena, ja ylipassiivisuus onkin yksi eniten lemmikeillä (ja vankeudessa
elävillä eläimillä) tavattavista häiriökäyttäytymisen muodoista. Kissa
voi myös oireilla pahaa-oloa, ei-toivottuna käyttäytymisenä (esim:
hyökkii ihmisen jalkoihin) tai stereotyyppisenä käyttäytymisenä
(pakonomainen toistuva käyttäytyminen, jolla ei ole selkeää päämäärää).
Mikäli taloudessa on useampia kissayksilöitä, voi joku kissoista alkaa
myös jahdata toisia kissoja ja purkaa näin saalistuskäyttäytymisen
patoutumaa. Tämä yleensä aiheuttaa kissojen välille kitkaa, koska jahdattu
kissa ei koe oloaan turvalliseksi, eikä kyse ole kissojen välisestä
sosiaalisesta leikistä.
Käyttäytymistarpeethan ovat olemassa jokaisena päivänä kissan mielessä, riippumatta siitä kuinka paljon kissa pääsee niitä toteuttamaan. Kissan aivot eivät siis pysty tottumaan epäsopiviin tai puutteellisiin oloihin. Luonnossa kissa kuluttaisi päivästään jopa noin 10 tuntia saalistamiseen, reviirillään liikkumiseen, saaliseläinten etsintään yms. aktiiviseen tekemiseen.
Saalistusyrityksiä kertyisi päivän aikana noin 30. Kissojen tarve saalistuskäyttäytymiselle EI ole kuitenkaan ikinä syy päästää kissaa valvomatta ulkoilemaan. Kissan aivoissa erittyvät samat mielihyväkemikaalit, vaikka kyseessä olisikin ihmisen ostama lelu. Aikuiselle kissalle leikkiminen on aito saalistustilanne.
Me ihmiset helposti oletamme ja odotamme, että onnistunut leikkihetki kissan kanssa on päätöntä juoksuttamista huiskan perässä. Asiahan ei kuitenkaan ole näin. Aikuinen kissa ei luonnossakaan juokse päättömästi saaliseläinten perässä, vaan toiminta on tarkkaa ja harkittua.
Saalistusketjuun kuuluu;
Saaliin paikantaminen reviiriltä (äänet, hajut) -> Näköyhteys saaliiseen -> Hiipiminen lähemmäksi -> Ponnahdukseen valmistautuminen (takajalkojen asettelu/takapään heilutus)-> Hyökkäys ->Tassuilla kiinni pitäminen ja kohteen tappaminen tappopuraisulla. Kissa voi myös "tappaa" saaliin polkemalla sitä takajalkojen kynsillä.
Saalistusketjun olisi hyvä päästä välillä aivan loppuun asti, eli saaliin syömiseen. Tätä voi mahdollistaa heittelemällä kissalle esimerkiksi yksittäisiä nappuloita tai herkkuja. Leikkihetken jälkeen voi tarjoilla myös ruokaa (esimerkiksi nuolumatosta), jonka jälkeen kissa yleensä luonnollisesti peseytyy ja käy ruokalevolle. Ruuan nuoleminen myös rauhoittaa kissaa, joten jos kissalla meinaa jäädä kierrokset päälle leikkimisen jälkeen, voi nuolumattoa testata tähän.
Kissan
leikittäminen ja saalistuskäyttäytymisen mahdollistaminen, esimerkiksi
nappuloita heittämällä, onkin kissan kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille
välttämättömyys. Se ei ole vain "kiva lisä" kissan arkeen, vaan tärkeää
niin psyykkiselle, kuin fyysiselle hyvinvoinnille. Yhdessä leikkiminen
myös vahvistaa ihmisen ja kissan tunnesidettä toisiinsa.
Leikittämisestä
voi helposti tulla paineita ja tuntua siltä, ettei mikään riitä.
Leikittämistä ei kuitenkaan tarvitse ajatella asiana, jota täytyy tehdä
kissan kanssa 10 tuntia putkeen, että kissa olisi onnellinen. Kissalle
30 saalistusyritystä voi tarjota esimerkiksi heittämällä 30 nappulaa,
jaettuna esimerkiksi 10-10-10 tai viskaamalla 10 nappulaa olohuoneen
matolle, josta kissa saa ne itse nuuhkia. Kissoille voi myös rakennella
itse erilaisia ruokavirikkeitä tai ostaa valmiita kaupasta.
Ruokavirikkeet ovat oivallista aivotyötä kissoille ja sellaisia saa
taittelemalla vaikka wc-paperirullan hylsyn.
Leikittämisestä
voi yrittää tehdä myös rutiinin. Esimerkiksi kissan kanssa leikittämistä
aamulla 5-10 minuuttia ja illalla toiset 5-10 minuuttia. Kissaa ei
tarvitse tosiaan leikittää tunti tolkulla, vaan hyötyä on nimenomaan
lyhyistä leikkihetkistä pitkin päivää.
Mutta mitäs jos kissa ei innostu leikkimään tai mietit, ettei kissalle kelpaa mitkään lelut? Tähän aiheeseen pureudutaan seuraavassa blogipostauksessa enemmän.
Lähteet:
A review of the development and functions of cat play, with future research considerations.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0168159118304556?via%3Dihub
Play and welfare in domestic cats: Current knowledge and future directions
JSL Henning*, EJ Fernandez,T Nielsen and S Hazel
Are These Cats Playing? A Closer Look at Social Play in Cats and Proposal for a Psychobiological Approach and Standard Terminology
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8343019/
Cats just want to have fun: Associations between play and welfare in domestic cats
Millaista on olla kissa? -Helena Telkänranta
Millaista on olla lemmikki? - Helena Telkänranta
Vinkit onnistuneeseen leikkiin kissasi kanssa- Jenni Yli-Tainio (AT, EAT ongelmakäytös) Animal Active ja Janina Rönnqvist (AT, EAT ruokinta) Kissakoulu Felidae. Tietoisku on tallenne Lemmikki Tampere -messuilta 2023 (löytyy Youtubesta).