Erilaiset virikekategoriat

Käyttäytymistarpeet ovat jokaiselle lajille yksilöllisiä, sisäisesti motivoivia ja palkitsevia käyttäytymisen muotoja. Mikäli eläin ei pääse toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan, se nostaa eläimen stressitasoja ja turhautumista. Pitkällä tähtäimellä stressi voi kroonistua.

Krooninen stressi voi näkyä esimerkiksi ylipassiivisuutena, ja ylipassiivisuus onkin yksi eniten lemmikeillä (ja vankeudessa elävillä eläimillä) tavattavista häiriökäyttäytymisen muodoista. Kissa voi myös oireilla pahaa-oloa, ei-toivottuna käyttäytymisenä (esim: hyökkii ihmisen jalkoihin) tai stereotyyppisenä käyttäytymisenä (pakonomainen toistuva käyttäytyminen, jolla ei ole selkeää päämäärää). Mikäli taloudessa on useampia kissayksilöitä, voi joku kissoista alkaa myös jahdata toisia kissoja ja purkaa näin saalistuskäyttäytymisen patoutumaa. Tämä yleensä aiheuttaa kissojen välille kitkaa, koska jahdattu kissa ei koe oloaan turvalliseksi, eikä kyse ole kissojen välisestä sosiaalisesta leikistä.

Käyttäytymistarpeethan ovat olemassa jokaisena päivänä kissan mielessä, riippumatta siitä kuinka paljon kissa pääsee niitä toteuttamaan. Kissan aivot eivät siis pysty tottumaan epäsopiviin tai puutteellisiin oloihin. Luonnossa kissa kuluttaisi päivästään jopa noin 10 tuntia saalistamiseen, reviirillään liikkumiseen, saaliseläinten etsintään yms. aktiiviseen tekemiseen.

Virikkeiden avulla voidaankin huolehtia, että kissa pääsee toteuttamaan erilaisia käyttäytymistarpeita.

Virikkeet ovatkin yksi tärkeä osa-alue kissan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaamisessa.

Sosiaaliset virikkeet

• Sosiaalisiin virikkeisiin kuuluvat esimerkiksi kissan muunlajiset eläinystävät, kissakaverit, sekä tietenkin ihmiset. Sosiaalista virikettä ovat esimerkiksi yhdessä oleskelu/nukkuminen/pötköttely, rapsuttelu ja silittely, sekä yhdessä leikkiminen tai kouluttaminen. Sosiaaliset virikkeet auttavat vahvistamaan esimerkiksi kissan ja ihmisen keskinäistä suhdetta.

Kognitiiviset virikkeet

• Kognitiivisiin virikkeisiin lukeutuvat kaikki asiat, joissa kissa pääsee oivaltamaan ja oppimaan uutta. Kognitiivisiin virikkeisiin lukeutuvat esimerkiksi erilaiset älypelit, uuden oppiminen ja oivaltaminen, uudet kokemukset ja kouluttaminen. Kognitiiviset virikkeet auttavat ylläpitämään kissan aivojen toimintoja, kuten muistia ja keskittymiskykyä.

Elinympäristön virikkeet

• Elinympäristön virikkeisiin lukeutuvat kissan kodissa tarjolla olevia resursseja kuten raapimatolpat, kiipeilypuut, erilaiset hyllyt, tarkkailupaikat, piilopaikat, catio ja erilaiset lepopaikat. Monikissatalouksissa olisi erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että näitä resursseja olisi tarpeeksi monta kissalukuun nähden. Kun resursseja on tarpeeksi, kissan on mahdollista tehdä valintoja, joka lisää eläimen hyvinvointia. Liian vähäiset resurssit aiheuttavat stressiä kissoille ja voivat aiheuttaa haasteita esimerkiksi kissojen keskinäisissä väleissä.

Aistivirikkeet

• Aistivirikkeitä ovat esimerkiksi erilaiset hajut, maut, uudet materiaalit (tuntoaisti) ja ympäristön äänet. Kissoilla erilaisia aisteja ovat maku-, näkö-, kuulo-, haju- ja tuntoaisti. Aistivirkkeitä voi tarjota esimerkiksi tuomalla sisälle pahvilaatikossa lehtiä, oksia ja käpyjä tai tarjoamalla haisteltavaksi lampaanvillaa, hevosen jouhia tms. Osa kissoista myös nauttii erilaisista vesivirikkeistä kuten veden tippumisen seuraamisesta, jääpalalla leikkimisestä tai vedestä "kalastamisesta".

Ruokinnan virikkeistäminen

• Ruokavirikkeet ovat varmaan tutuin kategoria ja se joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan virikkeistä. Kissahan ei tarvitse kuppia, vaan kaikki ruokailut voi myös tarjota erilaisista ruokavirikkeistä. Ruokinnan virikkeellistämiseen kuuluu mm: (mahdollisuuksien mukaan) monipuolinen ruokavalio, pureskelu, erilaiset älypelit, ruuan etsiminen, nuoleminen ja nuuskuttelu. Monet ruokavirikkeet tarjoavat tavoitteluvaiheen (dopamiinin eritys) ja nauttimisvaiheen (serotoniin eritys). Ruuan tavoittelu onkin jo itsessään mielekästä kissalle.

Saalistuskäyttäytyminen

• Saalistuskäyttäytyminen on yksi kissan lajityypillisistä käyttäytymistarpesta ja se säilyy läpi elämän. Kissan saalistusketjuun kuuluu: Saaliin paikantaminen reviiriltä (äänet, hajut) -> Näköyhteys saaliiseen -> Hiipiminen lähemmäksi -> Ponnahdukseen valmistautuminen (takajalkojen asettelu/takapään heilutus)-> Hyökkäys ->Tassuilla kiinni pitäminen ja kohteen tappaminen tappopuraisulla. Kissa voi myös "tappaa" saaliin polkemalla sitä takajalkojen kynsillä. Saalistusketjun olisi hyvä päästä välillä aivan loppuun asti, eli saaliin syömiseen. Tätä voi mahdollistaa heittelemällä kissalle esimerkiksi yksittäisiä nappuloita tai herkkuja. Saalistuskäyttäytymistä voidaan tarjota leikittämällä kissaa tai heittelemällä nappuloita/nameja.